Taiteilijan materiaali

Materiaali on Tarvonsaaren ensimmäisen kesänäyttelyn teema. Materiaali on alku, kun jokin erityinen on olemassa aineena, mutta ei vielä kypsyneenä tai muotoutuneena teokseksi, vaan raakana, taipuvana, märkänä. Materiaalilla on ominaispiirteensä, se voi olla karkeaa, tahmeaa, liukuvaa, painavaa tai kevyttä. Tällaisista ominaisuuksista teos lähtee kasvamaan taiteilijan myötäillen tai haastaen. Tällä näyttelykokonaisuudella kerrotaan taiteellisen prosessin lähtökohdista, teosten välttämättömästä välivaiheesta, vielä olemassa olevasta vapaudesta ja mahdollisuuksista, kun jokin odottaa muuntumista valmiiksi. Tekijän oivallus on katsojan ilo. Joskus materiaali voi olla niin keskeinen idea, että se sellaisenaan riittää teokseksi.

Taiteilijan valitsema materiaali suuntaa teoksen muotoa. Neste valuu ja myötäilee sitä kannattelevan astian ääriä. Harjateräs pitää sille pakotetun asennon huolimatta oikeastaan mistään mikä näyttelytilan olosuhteissa voisi sitä kohdata. Ruostunut metalli, hiekassa hioutunut lasi ja luurankomaiset kasvireliikit muistuttavat ajasta ennen ja näyttävät mitä jää jäljelle, kun vuodet, valo ja unohtuminen ovat ne ohittaneet.

Aineella ja materiaalilla on oma aikakaarensa. Osa on hetkellistä, lakastuminen ja haaleneminen alkavat välittömästi, kun materiaalia siirretään, osa materiaaleista kestää yli sukupolvien. Kestävien materiaalien käytöllä halutaan säilöä merkityksiä, käytetään energiaa pysyvyyden saavuttamiseksi.

Elolliset materiaalit, ja niiden käynnissä oleva kuivuminen, käyminen tai maatuminen vievät ajatukset alkuperäiseen paikkaan, taiteilijan maisemaan. Metsille, niityille, kasvimaille. Joen tai meren pohjasta kaivettu materiaali kantaa ihmisen tekoja, vaikutuksia ympäristössä. Kerrostuneita maa-aineksia, jotka eivät ole vain yksityiskohtia elollisen elinpiiristä vaan myös muistuttamassa vierasaineiden hautautumisesta. Yhteys luontoon ja materiaalin kunnioitus - vaikkakin irrottamalla elinpiiristään - on läsnä monissa erilaisissa materiaaleissa.

Lyhyelle ja nopealle ajallemme tyypilliset materiaalit; elektroniikka, nettikamerat, sähköiset anturit ja tietoverkot sulauttavat meidät katsojat läpinäkyvään tilaan näytölle. Tekninen kaavio tekemisen prosessista on esimerkki olemassaolomme mitattavuudesta, kaikki on välisyyksiä, matemaattisia arvoja. Olemme jossain muualla jollain lailla läsnä biteiksi paloiteltuina, ilman tietoisuutta tai tiedostavuutta, mutta tiedon kohteena. Tässä ajassa voi myös kaivaa markettimateriaalien antia, ledvalot muoviämpärissä kutsuvat yhteiseen kokeiluun, vuorovaikutukseen, säänkestävään valoon, joka luo houkutuksia pimeän ajalle.

Keräilemme, muistamme talteen ottamisen avulla, otamme omaksemme ja jätämme jälkeemme, vaikka omista ja läheisten päistä irronneita, lempeästi kammattuja hiuksia. Olemme kehoinemme yksilöitä moninaisuuden maailmassa. Yksityistä kokemista on myös haptisuus, koskettamalla aistiminen ja materiaalin tunnistaminen. Käsin ymmärtää pehmeän ja karhean eron tai tiukat ja huokoiset materiaalit, tekstiilit ja langat. Kudotut, kiedotut, solmitut rakenteet välittävät taitoja usean tuhannen vuoden historian takaa.

Taiteellinen prosessi kyseenalaistaa ja poistaa. Syntyy ylimääräistä, hylättävää ja roskaa. Jokin pelkistetty ja muotoutumaton viehättää pyyhkimisen jäljissä, tahraisissa räteissä ja tyhjiin puristetuissa maalituubeissa. Ohimennen muistiinkirjoitetut, poisleikatut marginaalit voivat olla siemeniä tai nuppuja, keskeneräisiä ajatuskulkuja, nyt vielä taustalla mutta mukana.

Taiteilijalla on erityinen suhde teostensa materiaaliin, sen voi nähdä kauniina, ilahduttavana, haasteena, väliaikaisena tai hetken päästä jätteenä. Taiteen tekemisessä, tullakseen jaetuksi ja muiden koettavaksi tarvitaan materiaalia, ainetta, ajatusten muokkaamiseksi näkyväksi. Taiteilija rakastuu materiaaliinsa, oppii sen tavoille ja lopulta tuntee sen läpikotaisin. Suhtautuu siihen kuin työkaveriin. Ilman tiettyä koeteltua materiaalia prosessissa ei synny taiteilijalle tyypillistä, tunnistettavaa jälkeä. Materiaali on reitti omaperäiseen ja ainutlaatuiseen käsialaan.

Mollu Heino, näyttelyn kuraattori

Mukana Tarvonsaaren Materiaali näyttelyssä ovat:

Merja Ala-Olla, Mari Aspola, Kirsi Backman, Maija Esko, Tiia From, Anna Halls, Tapio Haapala, Seija Halvari, Mollu Heino, Monica Häggström, Suvi Af Hällström, Marja-Liisa Jalava, Tuula Kallas, Jori Tapio Kalliola, Uni Kiponoja, Hulda Leifsdóttir, Otto Kaarlo Konstantin Leivo, Maarit Lipsanen-Rogers, Hanna Luukkonen & Anna Turunen, Sade Marila, Henry Merimaa, Taru-Taina Nora, Auli Rinne, Kai Ruohonen, Sanna Saarinen, Annamari Salmi, Päivi Setälä, Veijo Setälä, Yulim Song, Niko Tiainen, Siri Ylinen, Kati Valkonen, Titta Valla, Jenny Vuorela, Heli Väisänen ja Vilma Wallenström.

Näyttely on avoinna 10.–26.7.2026 päivittäin 12–18.

Lyseokatu 2, Rauma.